Vuonna kahdeksankuus Britanniassa
 

Tää juttu tulee nyt niin kuin takaperoisena, asiasta on kulunut jo 20 vuotta mutta jos oikein muistelen niin saattaapi jutut mennä kohdalleenkin. Kuitenkin kun alkaa kirjoittaa niin asiat voi muistua mieleen kuin eilen, vaikka joskus ei muista eilisiä tekemisiään.

Kuitenkin talven aikana oli suunniteltu yhteisreissua sumujen saarelle. Reissuun oli lähdössä 6 pyöräkuntaa, kaikki klubilaisia. Lähtö heinäkuussa ja sitten vain liput kuntoon ja kesää odottelemaan. Kevät meni pyörää huoltaessa ja rahaa kerätessä, toki apuun pyydettiin pankkiiriakin, taas kerran. Viimein tuli heinäkuun ja perhosia vatsaan, ensikertalaiselle pitkään reissuun…

Lähtö Turusta

Lähtö sujui pehmeästi , ensin Saaristoajoon, Rymättylään. Viikonloppu rymyttiin muiden lajitoverien kanssa  saaristossa , ja sitten sunnuntaina metsäkoulun saunan jälkeen Turun satamaan odottelemaan paattia. Laivamatka sujui leppoisasti Tukholmaan , ja seuraavaksi suunnaksi E4 ja Jönköping. Jumpe ja Krisse jäi tässäkohtaa Ruotsia kiertelemään Triumphilla ja me muut eteenpäin. Nelostie oli jo tuolloin pakkopullaa mutta illaksi saavuttiin Bankerydin motocamppiin  johon teltat pystytettiin.

Tankkaus Ruotsissa 

Paikalla ei ollut muita kuin pari hollantilaista veijaria, joista toisella oli BMW R35 rungossa Rover/Buick alumiini V8! Laiton silloin myös Hollannissa, saati sitten Suomessa. Ei väliä ,hienosti soi motti. Aamuyöhön parannettiin maailmaa nuotiolla matkanjohtajan jo hieman huolestuessa seuraavan päivän ajokondiksesta… Mutta ei hätää, aamulla pirteinä poikina
baanalle taas, tai ei ihan niin sittenkään. Mönkä oli vaihtanut illalla H2seen uudet jarrupalat, mutta asennuksesta oli tullut niin tiukka että etupyörä ei hievahtanutkaan ! Hetken jarrua purettuaan ja ylimääräiset osat poistettuaan Akin Kawasaki oli jällen valmis baanalle. Hiki kyllä tuli, kaikille.

Normaalissa marssijärjestyksessä ajeltiin sitten Göteborgin satamaan jossa saarelle seilaava laiva nielaisi meidät kitaansa. Pari yötä meni Harwichiin matkatessa ja muutama drinkkikin kumottiin matkan aikana. Viimein kuitenkin oltiin Englannin rannassa ja alkoi totuttelu ”väärällä puolella” ajamiseen. Ensin lähdettiin kohti Lontoota ja sitten kehätietä eteläpuolelta ympäri ja kohti Bristolia.

Bristolissa oltiin illalla. Oltiin kuultu että Englannissa on semmoisia bed&breakfast tyyppisiä majataloja, muttei meitä mihinkään semmoiseen huolittu. Liekö pyörät olleet brittimummoille liikaa... joku alkuasukas neuvoi sitten meitä menemään rannikolle ,Weymouthiin. Sieltä ehkä löytyisi majapaikka kulkijoille?.. Ei löytynyt majataloa mutta eräs koirankusettaja kehotti laittamaan leirin uimahallin pihaan, siinä saisi olla aamuun. Teltat sitten pystyyn ja muutaman oluen jälkeen olikin jo valmis nukkumaan. 

Burton BradstockLaivat viheltelivät Bristolinlahdella ja uni tuli nopsaan. Aamulla sitten tajuttiin että leiri oli laitettu koirankusetusaukiolle. Gentleman toivotti good morningit kun noustiin teltoista ylös. J. Yön leiriytymispuuhat oli kuivattaneet Kawasakin akusta virrat joten kone tuupattiin käyntiin rantatiellä alamäkeen. Hyvin lähti mutta hetken oli kauhua ilmassa kun vastaan tuli Morris samaa kaistaa! Oli yön aikana unohtunut ajosuunnat… Viimein saatiin leiri purettua ja hetken neuvonpidon jälkeen suuntasimme etelään kohti Burton Bradstockin kansallispuistoa.

 Esitteen mukaan siellä pitäisi olla uima-allas! Mutkatietä sitten vedettiin kohti etelärannikkoa. Matkanjohtaja Mainiolla oli ainut kartta ja välillä teki tiukkaa pysyä perässä kun tultiin johonkin kylään ja oli pari ysikymppistä ja sitten kivitalon taa, ja välillä ei näkynyt vetomiehestä kuin kypärä kivimuurin takaa… vedä nyt siinä sitten, vasenta puolta vielä…  Sitten
yhtäkkiä Kawasakini sammui, ajattelin että tähänkö se nyt loppui, matkanteko… Todettiin että virta oli kadonnut jonnekkin ja tarkasteltuani akkua totesin sen olevan aivan kuiva ! Läheiseltä huoltoasemalta saatiin akkuvettä ja niinvain matkajuhta heräsi jälleen eloon! Virran katoaminen enteili tulevaa laturivikaa mutta oltiinhan taas tienpäällä. Matka jatkui kohti etelää ja matkalla lounastimme peribrittiläiseen tyyliin publichousessa. Ei tiedetty kidneypiesta muuta kuin sen olevan piirakkaa

,,, tuskin oltaisiin tilattu jos olisi älytty sen olevan munuaispiirakkaa, mutta alas meni. Illalla oltiin sitten perillä Burton Bradstockissa. Leirintäalueen tyyliin kuului että piti liittyä paikalliseen karavaanariklubiin jos halusi käyttää baaria ja allasta ja mehän liityttiin! Teltat pystyyn ja baariin.
Rock
Auringonlaskun aikaan käytiin porukalla ihailemassa jylhiä rantakallioita ennen siirtymistä illanviettoon. Illalla baarissa oli melkomoiset bakkanaalit kun britti karavaanarit vetivät olutta urakalla niin kuin television sarjoissa. Tuli itsekkin vedettyä muutama Pernodcola ja olutta ja aamulla pää oli kuin se kuuluisa Haminan kaupunki…Aamulla kasailtiin Akin illalla levittämää H2sen konetta ennen kuin lähdettiin kohti Brightonin rantakaupunkia. Matkalla pysähdyttiin aamiaiselle eräälle huoltoasemalle. Aamiainen maistui ja päätin soittaa kotiin että kaikki hyvin…
British Petroleum

Palatessani pöytään huomasin vyölaukkuni kadonneen. Visat ja muut kortit hävisi sen tien ja halpa kamera. Paikalle kutsuttiin poliici  ja viimein tontille kurvasikin inspector Cotton Escortillaan. Asiallehan ei mitään voinut  ja soitinkin sitten Jukalle Jyväskylään että hoitaa kortit kuoletukseen maanataina. Siinä meni vararahasto.. ***kele.
 Police officer

Iltapäivällä löydettin Brightonin rantabulevardille  muttei ollut hajuakaan missä kokoontumisajo johon olimme menossa oikein on. Eipä ollut alkuasukkaistakaan paljon apuja. Onneksi bongasimme kadunlaidasta pari pyörää Suomen kilvissä!


Aikamme odoteltuamme finskit tulivatkin sitten paikalle, ja olivat kuin olivatkin menossa  kyseisiin kekkereihin. Devils Weald Rally löytyikin sitten maanmiesten avustuksella. Turkulaiset eivät tosin olleet kovin iloisia tapaamisestamme koska palkinnothan pokattiin tästä johdosta Jyväskylään, shit happens, oma vika syntyä Turkuun J…. Paikalla oli jo täysi melske päällä, Maarit ja Minna miettivät portilla että onkohan ihan viisasta liittyä joukkoon mutta mentiin kuitenkin . Äkkiä kyllä  sopeuduttiin brittiläiseen kokoontumisajokulttuuriin. Pubi sijaitsi koiralaukkaradan yläkerrassa ja olutta ja siideriä sai riittävästi ja jossain vaiheessa istuinkin jo DJn kopissa soittamassa Dr & Medicsin versiota kappaleesta Sprit in the Sky.
 Brighton Camping      Brighton Pub

Aikamoinen humala tuli mutta klo 23.00 kaikki hiljeni! Mitä ihmettä? Britit oli jo niin soossissa että painuivat pehkuihin! Selitys löytyi pubien aukioloajoista johonka lajitoverimme olivat jo tottuneet. Akin kanssa vielä siemailtiin Captain Morgania aamuyöhön asti. Aamulla britit starttasivat jo hyvissä ajoin kotimatkalle, me vähän  ihme
teltiin kun järjestäjät kantoi meille haravat ja jätesäkit ja komensi siivoamaan…No me oltiin ikäänkuin jäseniä kun oli anniskeluluvatkin vain kerholaisille. On siis englannissakin byrokratiaa…….

Sitten kohti Lontoota. Ensin Hastingsiin jossa vanha ystäväni Burt Kijanen oli opiskellut huonolla menestyksellä englannin kieltä. Rauha Hänen muistolleen. Tässä vaiheessa teki mieli nukkua yksi yö ihan oikeassa sängyssä. Porukka hajosi niin että jäimme minä, Maarit, Esa & Minna haeskelemaan halpaa majataloa , ja muu ryhmä lähti kohti pohjois -Lontoota ja Hackneyn leirintäaluetta.
Pub
Aikamme haeskeltuamme ilta alkoi pimenemään ja kun majapaikkaa ei ollutkaan löytynyt, päätimme etsiä ryhmän toisen osan Lontoosta. Ilta pimeni ja väestökin alkoi mustenemaan kun kyselimme tietä kämppärille. Kämmenen kokoisesta kartasta ei ollut juuri apua kunnes paikallinen motoristi suostui opastamaan meidät cämppärille Lee Valley Parkiin. Toisia ei kyllä siellä näkynyt kun pystytimme teltat. Aamulla kyselimme toisesta mahdollisesta leiripaikasta ja sellainen kuulemma olikin lähettyvillä ,10 min. päässä. ½ tuntia etsittyämme alue viimein löytyi ja muut matkalaisetkin.Lontoo Camping

Käveltiin takaisin Lee Valleyhin, pakattiin kamat, ja vaihdettiin maisemaa. Kukaan ei perään kysel-lyt maksuja, mutta eihän me oltu edes ilmoittauduttu sisään….Hackney löytyi nyt helposti ja taas leiri pystyyn. Leiri oli valtavan futiskentän laidalla ja aika surkea. Tavarat sai tosin jättää lukkojen taa päiväksi mutta muuten poliisit ajoivat ympäri kenttää ja hätistelivät neekereitä kauemmaksi.
Hendon, London
Aamulla ajettiin aina ensiksi Liverpool Streetin asemalle ja sieltä sitten johonkin nähtävyyksiä tuijottamaan. Käytyä tuli Madame Tussauds, taistelulaiva HMS Belfast, Hendonin ilmailumuseo (hieno) ja muuten vaan pyörittyä keskustassa. Piccadillyn tienoilla. Takaisin osattaessa auttoi neuvo että kun olette viimeiset valkoihoiset bussissa olette aika lähellä…. Paikallisessa Intialaisen kaupassa sai hyvää palvelua, Mr, Sir yms. Pubista lähtiessä kyyppari vannotti meitä kävelemään ihan suoraan kämppärille ja vain valoissa… Alueella tosiaan majaili vain tummahipiäisiä Pepejä…

 Lontoosta lähdettäessä alkoi tottakai sataa. Ensin yritettiin Ramsgatesta laivaan mutta ei onnistunut.

DoverSitten Doveriin josta päästiin ihan suoraan ajamalla paattiin joka meni Belgian Oostendeen. Kanaalissa oli kauhea myräkkä ja laiva meni koko ajan kylkimyyryssä kallellaan. Pelotti ihan vähän mutta otettiin kuitenkin päiväunet kannella. Oostendeen tullessa laivan etuvisiiri avattiin jo hyvissä ajoin ennen satamaa. Tästä syystä samainen paatti kaatuikin 1997 Oostenden satamaan kun paatti haukkasi vettä kitaansa jo merellä… hui…No onnellisesti päästiin kuitenkin silläkertaa rantaan.  .

Sitten oltiinkin jo Belgiassa. Ilta alkoi hämärtää kun lähdimme viimeiselle etapille kohti Sneekiä.





HollannissaMaa vaihtui huomaamatta Hollanniksi ja patosillalle päästyämme tuuli yltyi ja sai ajaa ihan vinossa  tuulta vasten. Sneekissä Minken ja Jellen luona oli petit pedattu ja ruoka pöydässä. Hienoa vieran varaisuutta. Olimme tutustuneet tähän ystävälliseen pariskuntaan juhannuksena Jyväskylässä ja nyt oli vastavierailun aika.  Pari yötä meni siellä ja taas lähdettiin, nyt Saksaan ja kohti Puttgardenia. Puttgardenin leirinnässä ei ollut tilaa mutta saimme leiriytyä portin viereen yhdeksi yöksi. Aamulla syötiin aamiaista ja mentiin lauttarantaan. 11.30 lähtisi lautta Tanskaan. Tanskan läpi ajettiin yhdellä pysäyksellä. Helsingborgissa kaikki ajoi Shellin tankille yhtä aikaa ja sitten iski paniikki. Kaikille tuli yhtäkkiä kiire nelostielle…



Lähdin viimeisenä tankilta ja yritin ajaa toisia kiinni minkä Kawasaki kulki. Akin kanssa oltiin sovittu että ajetaan nyt ainakin me kimpassa kun rahat oli vähissä . Akikin sitten hukkui enkä nähnyt muita koko matkalla. Rahat ei riittänyt kuin Viking Lineen kun siellä sai nuorisoalennuksen. Siis Värtanille. Kun klo 19 .00 kaarroin satamaan siellä ei näkynyt ketään muita ryhmästämme. Olin kai ohittanut muut jossain huomaamatta… takana oli 860 km maantietä ja pari lauttaa, sinkki oli aika tiukalla koko matkan ja monissa paikoin neula pysyi pitkään yli 200km/t.

Maarit piteli Krauserin hantaakeista kiinni että edes huomaisi jos laukku lähtee lentoon.. Satamassa yritin avata kaljatölkkiä mutten onnistunut, kädet tärisi vieläkin jännitykses
tä… Muut valui satamaan yksi toisensa jälkeen ja viimein Akikin, melko tasan 2 tuntia meidän jälkeemme. Kawasaki oli ollut ennätyspihi Aki peesatessa rekkoja, pakko kun taskussa oli vain 1 kuningaskunnan kruunu.. tarkalle meni. Laivassa saatiin kuitenkin kirjoitettua Akin tyhjä Postipankin shekki 500 markalle ja seurueelle syötävää. Yö torkuttiin  laivassa ja kun viimein päästiin Turkuun ja huoltoaseman pihaan Akiltakin loppui bensa,,, aika tarkalle meni!

Loppumatka
ajeltiin rauhallisesti ja kun kaarroin takasin lähtöpaikan , Punahilkan pihaan taskussa oli vielä 20 mk. rahaa., saihan sillä vielä syötävääkin… silloin.

Reissu oli kohdaltamme ensimmäinen ulkomaille, rutkasti tuli kokemusta ja intoa seuraaville vuosille. Osa porukasta oli jo aikaisemminkin kierrellyt pitkin eurooppaa mutta hyvin sovittiin samaan sakkiin. Pokaalit säilöttiin klubin palkintokaappiin ja alettiin suunnitella seuraavaa reissua….

Reissulla mukana     Timo Mononen & Maarit Tupanen
                                  Aki Hämäläinen
                                  Timo Mainio
                                  Esa Kuusela & Minna
                                  Jouko Mäkinen & Minna