Peili muutenkin tärkeä, kuin vain liikenneturvallisuuden kannalta

Enduro-Simo

Eräällä mp-reissullani oli päivän matkaetappina Tsekin Brnon kupeesta Ostravacicen kylästä Crazy Bikersien motokämppäriltä Slovakian kautta Unkariin Zalaegerzegiin, noin 350 km. Matka taittui E65-moottoritietä helposti Brnosta Bratislavaan, joka on Slovakian pääkaupunki. Siellä oli tarkoitus haukata välipalaa ja täyttää tankki tarkistaen samalla ns. BigMac- ja bensahintaindeksit.

Olin käynyt pari kertaa aiemmin jo Bratislavassa, joten tällä kertaa ei ollut tarvetta tehdä lisää kulttuurilöytöjä. Tiesin keskustassa olevan maailman suurimman MC-kerhon, Donaldsin toimipisteen, jonne tähdätä. Tulikin mutkia matkaan, kun keskustassa oli tietyöt enkä päässytkään kääntymään suoraan sinne. Jatkoin matkaa tehdäkseni lenkin kohteeseeni, kun huomasin olevan taas eräässä valoristeyksessä, jossa olin jo aiemminkin ollut. Ja menossa vika suuntaan.

Samalla huomasin peilistä, että joku muukin, musta Celica (n. vm.-86), oli samalla ”turistikierroksella”. Koitin uudestaan tehdä lenkin, mutta tuloksetta. Huomioni osin vei myös peilissä näkyvä Celica, jossa oli kolme henkilöä. Tein pistokokeen ja pysähdyin sivuun ja totesin Celican ohiajettua senkin pysähtyvän. Veikkasin, että kyseessä ei ole pelkästään kiinnostus uudesta Hondan –97 vuoden viininpunaisesta CBR1100XX:stä, vaan pojilla oli metkut mielessä. Samalla totesin vaalean vanhahkon Mersun, joka sekin oli vilahtanut aiemmin peilissä. Sen kyydissä oli kaksi hemmoa.

Kyytiläiseni ihmetteli, että ”Ai, eix me mennäkkään mäkkärille ja tankille?”, kun pyysin häntä pudottamaan karkkienergiaa visiirin aukosta suuhuni. Sanoin päättäneeni vain kierrellä vähän kaupunkia ja jatkaa sitten matkaa, kun ei ollut nälkä ja bensaakin oli. Tumma visiiri ei myöskään paljastanut tarkkailuani. Heitinkin lenkin Tonavan toisella puolella, jolloin selvästi näin näiden olevan seuraamassa kulkuani. Eikä jotenkin huvittanut pysähtyä kysymäänkään, että mitä asiaa sälleillä oli. Turhan monta henkilöä ja tarpeetonta riskeerata omaisuuttaan puhumattakaan muusta.

Onneksi olin käynyt aiemminkin Bratislavassa. Tonavan länsipuolella keskustasta tullessa pieni kiihdytys ensin monikaistaista tietä kohti Brnoota valoristeykseen, josta lähtee moottoritie Wieniin ja samalla Gyoriin. Autot jäivät hieman taakse toisten autojen jäädessä väliin. Valojen vaihtuessa kiihdytin yksikaistaiselle rampille, jonne pysähdyin kaiteen viereen.

Kun Celica tuli, se ajoi vauhdilla ensin ohi, mutta pysähtyi sadan metrin päähän. Eivät penteleet päässeet vastavirtaan peruuttamaan, heh, vaan jatkoivat kohti raja-asemaa Wienin suuntaan. Pian tuli Mersu, joka sekin ajoi ohi, mutta hekin pysähtyivät sadan metrin päähän katsomaan takaikkunastaan. Eivät olleet celicalaiset ehtineet kännyillä varoittamaan. Eikä onneksi rohjennut Mersu-kuskikaan peruuttaa vaikkei autojonoa siinä vaiheessa enää ollutkaan.

Luottivat varmaan siihen, että ajan Wienin suuntaan, mutta ähäkutti, tämä tiehän teki hetimiten Y-haaran lähtien myös Unkariin Gyorin suuntaan (E65). Siinä kun piteli tovin pari markkaa lasissa, niin tiesi slovakimafian tai mahdollisesti valkovenäläismafian jäävän näppiä nuolemaan. Eikä tarvinnut enää peileistä katsella kyseisiä peltilehmiä. Olisin kyllä ajanut vaikka jalkakäytäviä pitkin, jos tilanne olisi niin vaatinut.

Kerroin iltasella vasta majoittumisen ja parin huurteisen jälkeen Zalaegerzegissä Mc Mad Hooliganssien kerhopaikalla kyytiläiselle asiasta, jolloin se ei enää niin säikäyttänyt. Jännä kokemus, mutta leikki kaukana. Tarkoitus ei ole pelotella ketään, sillä tämä on varmaan niitä harvempia kertoja kun vastaavaa kellekään sattuu, enkä ole muualta kuullutkaan. Olen kurvaillut Slovakiassa myöhemminkin ja aion tehdä niin tulevaisuudessakin. Eli rohkeasti vaan Eurooppaan, mutta muistakaa vilkuilla peiliinkin.

Simo Ruuska